Oman näköinen vai tarkoituksesi mukainen elämä?

Ahh miten mielenkiintoinen kysymys!!
Mä tähän havahduin yksi päivä. Että kumpaa mä elän?

Oon puhunut itse paljon oman näköisestä elämästä ja siitä miten tärkeää on rakentaa omasta arjestaan sellainen missä on itsellä hyvä olla ja jossa saa aidosti olla oma itsensä. Ja sellaista elämää mä olen pyrkinyt itselleni luomaan tässä viimeisten vuosien aikana. Jättänyt ja jättäytynyt paljosta pois. Eri toiminta- ja ajatusmallien, ympäristöjen ja yhteisöjen jotka ei tunnu enää omilta, tilalle on tullut asioita, rutiineja, ihmisiä, tapahtumia jne. jotka tukevat hyvää elämässäni ja jotka tuovat mulle innostusta ja iloa. 

Mikä tossa sitten voisi mennä vikaan?

Oman näköinen elämä saattaa joskus jäädä liian sellaiseksi "mitä minä haluan" & "mikä musta tuntuu hyvältä" -meiningiksi. Minä-keskeiseksi. Minä tässä nyt välttelen tätä ja tätä asiaa, koska se ei sovi mun feng shuihin ja valitsen nämä ja nämä asiat elämääni, koska elämä tuntuu helpolta ja hauskalta näin! 
Jos elämä ei tunnu yhtään omalta ja saa sen tällin mikä muuttaa suunnan, on ehkä ihan tarpeellistakin, että alkaa vetelemään rajoja isolla kädellä. On tärkeää alkaa ruokkimaan itseään niillä asioilla, mistä saa iloa ja nautintoa takaisin elämäänsä. On tärkeää löytää niitä "oman näköisiä juttuja" ja opetella olla välittämättä mitä muut ovat niistä mieltä. Mä aattelen, että sillä lailla sitä myös voimaantuu ja tekee tilaa itselleen kuullostella syvemmin tätä elämää.
Mutta jos elämäänsä alkaa rakentamaan vai sen mukaisesti, missä itsensä on helpoin olla, voi jäädä huomaamatta jotakin oleellista; mikä mun tarkoitus täällä on?

Minä uskon sielunsuunnitelmaan. Siihen, että me ollaan tultu tänne oppimaan tiettyjä asioita ja myös tuomaan tähän maailmaan tiettyjä asioita. Antamaan ja olemaan Elämän palveluksessa. 
Ei vain ottamaan parhaita paloja päältä, mitä joskus saattaa se "oman näköinen elämä" olla. 

Mistä voi tunnistaa, kummasta on kyse?

Voi miettiä:
Tuoko oma elämä enempi pintapuolista täyttymystä vai tuoko se syvää merkityksellisyyttä?
Toteutatko jotakin, joka tuo hyvää tälle maailmalle? Ei vain sinulle itsellesi. 

Mä näet aattelen, että yksi vahvimmista merkeistä erotteluun on nimenomaan merkityksellisyyden tunne. Että jos kokee tekevänsä jotakin sellaista tässä elämässä, joka tuntuu ytimessä saakka merkityksellisenä, sitä ollaan enempi oman tarkoituksen puolella. Se voi olla mitä tahansa, isolle yleisölle näkyvää tai huomaamattomampaa. Eikä se taaskaan kysy titteliä tai nimikettä. Ihan kaikilla ja ihan kaikkia niitä ilman, voi toteuttaa omaa tarkoitustaan. Tämä on kuin valotyön tekeminen, josta aiemmin kirjoitin, mutta tässä kohtaa kyse on vielä jostain piirun verran syvemmästä, juuri siitä omasta henkilökohtaisesta palvelustehtävästä jota tänne on tullut tekemään. 
Mä näen asian myös niin, että meille annetaan kyllä edellytyksiä miten me voidaan tarkoitustamme toteuttaa, mutta joskus ne saattavat jäädä huomaamatta tai niitä saattaa käyttää jotakin toista tarkoitusta varten. Erilaisia vahvuuksia ja kykyjä kun voi käyttää niin hyvään kuin pahaan, yhteiseen tai vain omaan hyvään. Sellainen on vapaa tahto. 

Ja sellainenkin ajatus nousee, että se oman näköinen elämä voi usein tuntua myös helpommalta vaihtoehdolta, sillä kun taas elää oikeasti omaa tarkoitustaan toteen, ounastelen, että siihen saattaa kuulua myös asioita mitkä ei välttämättä tunnu kovin helpoilta. Ne voi tuntua itseasiassa juuri päinvastaisilta ja sellaisilta, mitä ei välttämättä ykkösvaihtoehtona olisi polulleen edes valinnut. Ihan vain, koska ne voivat tuntua myös pelottavilta! Onko musta tähän?

Voi myös herätä kysymys, voiko niitä tarkoituksia olla useita? Että jossain kohtaa elämää mun tarkoitus olisi tämä ja toisessa kohtaa sitten toinen. Varmaankin. Mutta uskallan myös ajatella, että ne on ehkä vaiheita, jotka ikään kuin valmistelee meitä sitä jotakin varten. Tai ovat ikään kuin sivuosia siitä jostakin.
Siitä mikä me ollaan itse sinne sielunsopimukseemme tällätty.

Missä kohtaa minä sitten kuvittelen olevani?

Epämääräisessä kohdassa, sanoisin. Mä olen luonut just sitä oman näköistä elämää ja todella nautin ja iloitsen siitä mitä mun arkeni on! Mä olen äärettömän kiitollinen siitä. Ei, se ei ole yhtä joujoujeejee-meininkiä, mutta se on tuntunut hyvältä ja minun näköiseltä. Oon saanut rajattua pois paljon sellaista mikä ei tunnu omalta ja tilalle taas paljon sellaista, joka ruokkii sieluun saakka. Oon saanut tuoda myös tekemilläni hoidoilla ja kirjoittamalla kirjallani hyvää tähän maailmaan laajemmalla tavalla. 
Mutta nyt, kun tässä on takana tämä suvantovaiheen kesä, musta alkaa oudosti tuntumaan, että se "oman näköinen elämä" on itseasiassa ollut juurikin vain se reitti ja elämän valmistelua sitä just mun korkeinta tarkoitustani varten. Mulla tuli tää fiilis jo eka kerran viime syksynä, kun kirjani julkaistiin: "Tää on vasta alkua!" kaikui silloin päässäni. En tiennyt silloinkaan, että alkua mille, enkä tiedä tarkkuudella edelleenkään, mutta näyttää siltä, että viime aikoina on alkanut enemmän palapelin palat loksahdella paikoilleen (ja jollain tapaa suvantovaiheen merkityskin avautumaan enemmän).

Kysymys kuuluukin kai tässä kohtaa, olenko valmis ottamaan mun palvelustehtäväni vastaan, vaikka se ei olisi yksi yhteen luomani "oman näköisen elämän" kanssa? Vai voisinko saada rakennettua elämän, jossa nämä kaksi kulkevat yhdessä toistensa kanssa; oman näköinen ja tarkoitukseni mukainen?
Jaa-a, en tiedä vastausta! Mutta toivon, ja lähden siitä ajatuksesta, että kyllä se on mahdollista. Kaikkihan on! Koska niin paljon, kun haluankin toimia täällä Korkeimman parhaaksi ja oman tarkoitukseni mukaisesti, haluan myös nauttia kyydistä ja pitää edelleen ilon osana elämääni! Voihan se olla, että mun Main Thing tulee olemaankin sellaista, jossa nää on helppoa yhdistää, mutta joku hintsi mulla on, että usein se oman tarkoituksen mukainen on myös pikkasen kimurantimpaa. 
Yhteinen hyvä versus oma hyvä - niin kummallekin pinna. Liputan ehdottomasti tervettä itsensä valitsemista, mutta jos elämä on pelkkää itsensä valitsemista, en näe sitäkään hyvänä ratkaisuna.  

Mikä fiba sulla on? Ootko löytänyt oman tarkoituksesi tässä maailmassa ja ootko saanut sen yhdistymään myös oman näköiseen tyyliin elää? Riiteleekö ne keskenään vai ovatko vielä ehkä kummatkin puolitiessä?
Vai tarkoittaako ne sulle edes eri asioita?   

Tää on mielenkiintoinen aihe! Eikä multa todella löydy mitään tän selkeämpää vastausta & ajatusta tähän. Tässä kohtaa oon nyt itse pohdinnoissani. Ehkä viiden vuoden (tai minuutin) päästä viisaampi :) 

Rakkaudella, so long, 
Saana