Miksi nyt?

Perustin oman toiminimen keväällä 2024 ja siihen perään loin itselleni domainin. Olin alkanut aiemmin opiskelemaan luontaispuolen hoitoja, energia- sekä tunnetyöskentelyä. En vielä oikein edes tiennyt mitä tulen toiminimeni kautta tekemään, mutta koin, että nämä kaksi tulisivat mahdollistamaan sen mitä tulossa olisi. 

Aloin kertomaan palveluistani omassa Instagramissani ja se tuntuikin pitkään aivan riittävältä. En kokenut halua tulla suurella volyymillä sisään, sanoin ei kiitos useampaan yhteydenottoon koskien erilaisia yrittäjien ryhmittymiä ja omien palveluiden mainostamista. Tuntui enemmän siltä, että antaa tämän rauhassa kehittyä sellaiseksi kuin tarpeen on - luotin, että oikeat ihmiset löytävät mut joka tapauksessa. Ja niin kävikin. Hoitoihini tuli ensin tuttuja ihmisiä, pikkuhiljaa myös ennalta tuntemattomia. 

Sitten kirjoitin kirjan. Kirjan kaikesta siitä, mitä omalle paranemisen polulleni oli kuulunut. Sitäkin työstin syklisesti, silloin kun kirjoitutti, minä kirjoitin, ja silloin kun mitään ei irronnut - ei todellakaan mitään irronnut!
Kirjan kirjoittamisessa meni reilut vuoden päivät ja kun se oli kutakuinkin valmis, tuli myös tuleva kustantaja & kanssaluojani tielleni aivan taas Universumin ohjaamana. Lähetin käsikirjoituksen IAmBooks:n Klaus Rahikaiselle ja hän tarttui yhteistyöhön samoin tein. Loimme kirjani "Valitsin elämän! Oivalluksia paranemisen polulta" yhdessä julkaisukuntoon ja niin se kaunis vaaleanpunainen teos sieltä putkahti maailmaan syksyllä 2025. 

Olen tämän muutaman vuoden ajan tehnyt pienellä volyymilla hoitoja toiminimeni kautta sekä toisinaan keikkaillut vielä "menneessä elämässäni" sosiaali- ja terveysalalla. Olen aloittanut myös kirjoittaman toista kirjaa samalla mentaliteetilla, silloin kun juttua tulee niin sitä rustataan ylös, ja silloin kun ei, pidetään kone kiinni. 

Loppukeväästä 2026 humahdin jonkinlaiseen luovuuden tyhjyyteen. Ei oikein tullut mistään mitään, siis näin ammatillisesti. En erityisemmin mainostanut palveluitani, enkä kirjaani, sen vähän mitä jossakin hetkessä tuntui pontta riittävän. Esiin nousi kuitenkin jälleen lisää itseni kanssa työstettävää (loputon suo :D) ja ekan kerran annoin tän tietynlaisen suvannon vain olla. Sitä voinee ajatella levon ja integroitumisen aikana. Siitä tulen varmasti kirjoittamaan omankin postauksensa, mutta siinä sitten kesän ajan, tuulten mukana mennen ja tullen, aloin löytämään mielenkiintoa siitä niin kutsutusta tylsyydestä, jonka keskellä koin olevani. Ja sitten tulikin yksi päivä, kun lähdin penkomaan vanhoja päiväkirjojani ja niiden lomasta löysin värityskirjan. Se oli ollut siellä laatikossa jo vuosikausia. En ole pitänyt itseäni mitenkään sillä tapaa taiteellisena ihmisenä, että mielenkiintoni edes riittäisi vaikkapa värittämiseen. Joku siinä kuitenkin kutsui ja seuraavaksi oltiinkin ostamassa Tokkarilta puuvärejä taiteellisia luomuksiani varten (haha, pikkasen on yläkanttiin ehkä tämä nimitys, mutta joka tapauksessa!). 

Minäpä aloin siis värittämään. Kun ei ollut mitään muuta, tartuin puukyniini ja värittelin kukkasia & kuvioita. Tiedä sitten avasko se jonkinlaisen luovuuden portin, koska se loppukevään ja kesän henkinen matalavire, luovuuden tyhjyys, alkoi taittumaan innostuksen puolelle erilaisia projekteja kohtaan. Yhtäkkiä olin buukannut itseni itselleni ennalta tuntemattomalle japanilaisen improtanssin-kurssille ja heti kohta perään opiskelemaan espanjan alkeita. Ja siinä rytäkässä sitten nousi mieleeni, tasan tarkkaan eilen illalla, että nyt mä perustan myös ne kotisivut! Kirjasin ylös mitä näillä sivuilla voisi tulla olemaan, ensin nousi palveluni ja kirjani. Ja sitten pätkähti ajatus myös tästä blogista. Koska jos jotain, niin kirjoittaminen on se mun juttu, mitä on yksinkertaisesti mukavaa tehdä. Silloin 2000-luvun alkupuolella haaveilin omasta blogista, mutta en siihen koskaan ryhtynyt. En kokenut, että mussa ja mun elämässäni olisi mitään sellaista, mitä joku jaksaisi lukea - vertasin sitä tietysti niiden bloggareiden elämään jotka jakoivat reissujaan maailman ääristä tai elivät jollain muilla tavoin omannäköistä polkuaan. Siihen aikaan blogipiiritkin taisi olla aika sellaista pintaliitoa, johon en vältsiin tällaisena tavan maatiasmirrinä olisi just sujahtanutkaan mukaan.   

Vastaus otsikon kysymykseen, miksi nyt?

Nyt sitten, tätä ekaa kirjoitusta rustatessani olo on samaan aikaan mukavan innostunut ja kuitenkin tyyni. Blogin osalta olotila on se, että ei ole niinkään merkkaria lukeeko tätä joku, koska sillä ulkopuolisella krediitillä ei ole enää samanlaista arvoa. Samaan aikaan kuitenkin tieto siitä, että jokaisen elämä on "blogin arvoinen" tuo innostusta siihen, että ehkäpä tämä on taas omanlaisensa väylä toteuttaa mun valotyötäni tässä maailmassa. En enää vertaa itseäni muihin ja heidän elämiinsä (ohimenevästi toki varmasti kaikki sitäkin teemme) vaan pyrin elämään omannäköistä elämääni ja ammentamaan sieltä sen, mitä mulla on maailmalle antaa. 
Ja taasen oman osaamiseni osalta nyt tuntuu oikealta ajalta tulla näkyvämmäksi. Oon saanut tehdä tutkimusmatkaa tähän Elämään ja Itseeni nyt hyvän aikaa, oon saanut puhdistaa ja täyttää itseäni. Nyt tuntuu, että on enemmän antaa myös muille. Ja nyt osaan myös paremmin tunnistaa, missä mun rajani menee. 

Mistä aiheista sä haluaisit täällä lukea? Niitä näitä päivän polttavia, kokemuksia mun henkiseltä-/paranemisen polultani, mielipiteitä ja näkemyksiä ylipäänsä? Sillä minähän en vielä tiedä mitä tänne on lähdössä syntymään! Varmasti se mikä nousee ja tuntuu tarpeelliselta jakaa, mutta tietty myös vastavuoroisuus on mukavaa ja sen myötä teidän lukijoiden toiveet tuntuu myös kiinnostavilta kuulla :)   
Ajatuksia sopii lähettää Instagramini kautta, tai vaikkapa kirjekyyhkyllä, jos tuntuu sopivammalta!

So long, rakkaudella, 
Saana