Traditiot ja rutiinit

Traditiot ja rutiinit, nuo elämän pikkuiset turva-ankkurit. Vai kivireet perässämme?

Joo, tän teeman äärellä olen tässä jälleen pysähtynyt ja pikkasen tuolla IG:n puolella jakanutkin, millaisia nämä traditiot ja rutiinit meidän perheessä ovat muun muassa olleet. 
Perjantaikaffet Tuulosessa, lauantai-sauna Tuuloksessa ja viikonlopun aamiainen soffalla leffaa katsellen. 
Aika simple juttuja, siis tosi simplejä, mutta ah niin rakkaita ja tärkeitä!

Viime jouluna jaoin myös IG:ssäni joulurutiineista joita meillä on. Meidän joulut kun menevät aina hyvin samaan tapaan:
Kuusen koristelu, joulupuuro, Lumiukko ja joulurauhan julistus, joulukävely, saunomiset, hautuumaa, jouluruoka, lahjojen jako ja lepoasento. 
Siinä oli taustalla muutama joulu, jotka olivat itselleni olleet haasteellisia:
-joulu kun romahdin aamusta pelkoon, tuunko näkemään enää seuraavaa joulua
-joulu kun isäni oli kuollut viikkoa ennen aattoa
Noissa jouluissa nousi tosi tärkeäksi se, miten jouluperinteet (traditiot) kannatteli meitä; kaiken sen myllerryksen keskellä oli jotain, mikä pysyi ennallaan - jotain mihin pystyi luottamaan. 

Aivan samoin huomaan käyneen silloin, kun pelko saartoi mua vahvasti keväällä -23. Se mikä (kaiken läheisiltä saamani tuen lisäksi) mua eniten kannatteli, oli oma toistuva aamurutiinini päivästä toiseen. 
Aamun tössötykseni; meditaatio, ulkoilu, jooga & hengitysharjoitteet. 
Loin itselleni rutiinin, jonka toistin joka aamu. 

Mitä tulee taas noihin traditioihin, joita tuossa alkuun listasin meillä olevan, tuntuvat ne taasen yksinkertaisesti hyvältä, vaikka mitään erityistä kannattelun tarvetta ei tässä hetkessä olekaan. Maailma kun on ylipäätään alati muuttuvaa, epävakaata ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, tuntuu elämän aalloilla surffaillu himppasen turvallisemmalta, kun siellä on näitä pieniä kiinnityskohtia seassa. Että vaikka talo palaisi alta ja jalka katkeaisi, on se kahvila johon istahtaa tai lauantai-sauna johon linkata paikalle :)
Ja juu, voihan se saunakin palaa ja kahvilakin mennä konkurssiin, mutta se ei ole se tapa katsoa maailmaa josta käsin itse toimin. Valitsen luottaa, tässäkin :)

Sitä sanotaan myös, että on myös hyvä rikkoa rutiineja ja autopilotilla toimiminen ei ole aina ihmisen parhaaksi. True true, yhdyn kyllä tähänkin. Jos sitä aina vetää samalla kaavalla elämäänsä ja toistaa päiviään murmelina, mitään kovin uutta ja yllättävää ei välttämättä mahdu mukaan. Joskus siis on hyvä rikkoa rutiinejaan ja tehdä ihan päinvastoin kuin normaalisti. Sieltä voi aueta vaikka mitä seikkailuja! 
En siis näe, että olisi hyvä jäädä myöskään tapojensa ja rutiiniensa vangiksi. Niissä toimiminen kun voi  tapahtua myös pelosta käsin (niinkuin itselleni tuppasi käymään mm. kun suoritin paranemista). 

On siis hyvä pysähtyä haistelemaan, toistanko jotakin siksi, että en uskalla päästää irti, vai toistanko sitä siksi, että se tuo iloa & hyvää elämääni.   
Jos ne toimet alkavat toimia itseään vastaan, on aika tehdä muutoksia. 
Kuten omien aamutössötysteni kohdalla; huomasin, että ne eivät enää palvelleet mua, vaan aiheuttivat enempikin stressiä kaikessa laajuudessaan. Oli aika muokata pakettia joustavampaan, mun hyväksi eikä mua vastaan toimivaan, malliin.

Ja samalla joustavuudella suhtaudun näihin viikkotraditioihimme; maailma ei kaadu, jos joku viikon traditioista jää väliin. Jos ei osuta vaikka samaan aikaan perjantai-iltapäivästä vapaalle tai on esimerkiksi viikonloppuna muuta menoa, niin sitten olkoon niin. Oikeastaan entistä mukavammalta tuntuu, kun välillä joku jää välistä, ja sitten pääseekin sitä taas toteuttamaan :) 

Miten mä tän näkisin, niin parhaimmillaan traditiot ja rutiinit tuovat iloa ja turvaa, pahimmillaan estävät elämän vapaan virtauksen. Missä kohtaa ollaan kumman puolella, se selviää pysähtymällä ja fiilaamalla. Sen jälkeen rohkeudella tehdä muutoksia, jos on tarpeen. 

Sanoisin myös, että mikäli elämä on just nyt sotkuista ja epävakaata, voi nämä toistuvat pikkujutut olla oikeesti tosi hyödyllisiä ja kannattelevia. Jotain minkä tietää olevan "varmaa", vaikka mikään muu elämässä ei varmalta tuntuisikaan. Jos taas elämä on suht hyvässä kohdassa, rutiineista kiinni pitäminen ei välttämättä ole yhtä tarpeellista. Silloin voi vähän enempi hullutella ja silti elää turvan tunteessa :) Tällaisella omakohtaisella kokemuksella sanoisin näin. Kenties teistä lukijoista kuitenkin löytyy joku, jolle kaikki rutiinit tuntuvat niin tylsältä shitiltä, että oksat pois - ja se on ihan hyvä niinkin. Meitä on moneen junaan ja loput tulee resiinalla perässä, niinkuin tupataan sanomaan. 

Huomaatko sä toistavasi jotain rutiinia vain siksi, että niin olet aina tehnyt, vaikka se ei enää palveliskaan sua? Mikä olisi kauheinta mitä voisi tapahtua, jos päästäisitkin siitä irti? Mikä olisi parasta, mitä voisi tapahtua?
Tai saatko kiinni jostakin rutiinista, joka on tuonut sulle turvaa, kun elämä on muutoin myllännyt? Jos et saa kiinni, ja mylläys on ajankohtainen, voisitko ehkä luoda itse itsellesi jonkun turva-ankkurin? Voi myös miettiä siltä kannalta, palveleeko sun tän hetken rutiinit ja traditiot sun parastasi?

Syyskuu pakettiin näillä miettein. Rutiinin omaisesti täältä lopettelen saatesanoin;

So long, rakkaudella, 
Saana